Ajankohtaista


10.08.2017

L.Berryland improvisoi keikoillaan fiiliksen mukaan

On elokuinen tiistai-ilta Vanhan kirjastotalon puistossa. Vihdoinkin lämmin päivä! Laikunlavalta kuuluu musiikkia. Eturivi nyökyttelee tahdissa, ja ohikulkijat pysähtyvät ihmettelemään. Joku koukkaa polkupyörällä reitiltään nähdäkseen lähempää. Lavalla seisoo vain yksi mies, vaikka kappale kuulostaa kokonaisen bändin soittamalta. Välillä mies soittaa pätkän kitaralla ja laulaa mikrofoniin. Sitten hän painelee jalallaan lavalla olevia suuria nappuloita. Uteliaimmat nousevat keikan jälkeen lavalle kysymään artistilta itseltään, mitä siellä oikein tapahtui.

”Looppaus on jo pitkään ollut käytössä studiossa varsinkin elektropuolella, mutta se on saanut uuden muodon tällaisten irrallisten pedaalien muodossa”, lavalla musisoinut, L.Berryland-artistinimeä käyttävä mies kertoo. Pedaalien avulla voi loopata myös livenä. Pedaalin avulla pystytään nauhoittamaan pätkä ääntä ja toistamaan sitä. Näitä äänipätkiä kutsutaan loopeiksi. Pedaaleilla ääniin voidaan lisätä myös erilaisia efektejä, esimerkiksi säröä tai kaikua.

”Aloitan biisin nauhoittamalla ensimmäisen loopin yleensä joko kitaralla tai beatboksaamalla. Tämän päälle alkaa kerroksien rakentelu vokaaliharmonioilla, bassolinjoilla ja melodioilla. Loopperista löytyy kaksi erillistä raitaa, joihin nämä kerrokset on kasattu. Raitoja pystyy sammuttamaan ja käynnistämään uudelleen sopivilta tuntuvissa kohdissa. Biiseissä on siis paljon improvisaatiota. Soolot ja rakenteetkin vaihtelevat vähän päivän ja fiiliksen mukaan.”

Puistokonsertoimisen lisäksi L.Berryland on kokeillut myös vaihtoehtoisia keikkailutapoja esimerkiksi ulkomailla katukeikkaillen. ”Tänä kesänä käytiin Tšekissä ja Itävallassa pyörimässä pari viikkoa, ensi kesänä pyritään ottamaan useampia maita mukaan ja heittämään pidempi reissu.”

Vieraassa ympäristössä katukeikkaillessa täytyy olla tarkkana, sillä muuttujia löytyy moneen lähtöön. Lainsäädäntö voi olla erilainen kuin Suomessa; jossain soittamiseen tarvitaan lupa, toisessa paikassa se on sallittua tiettyinä kellonaikoina ja kolmannessa se on kokonaan kielletty. Myös sää voi olla erilainen koto-Suomeen verrattuna – niin hyvässä kuin pahassa.

”Katusoitto on aika yllätyksellistä verrattuna tavalliseen keikkaan. Tarvitaan paljon enemmän improvisaatiota ja tilanteen mukana menemistä. Joku saattaa esimerkiksi kesken soiton kysyä jotain tai alkaa ihan juttelemaankin, tai joku pyytää päästä mukaan soittamaan. Hauskaa se ennen kaikkea on. Ikinä ei oikein tiedä, mitä tapahtuu, ja tapaa erilaisia ihmisiä”, artisti summaa.

Kommelluksilta ei voi reissun päällä välttyä: ”Tšekissä Brnossa mentiin aluksi päivällä soittamaan yhdelle kävelykadulle. Saatiin jonkin verran kolehtia, kunnes lapset tulivat härnäämään ja ryöstivät pienen osan tuotoista. Vaihdettiin sen jälkeen paikkaa, ja hetki aloittamisen jälkeen poliisit olivat toista mieltä meiningistä. Puhumalla selvittiin, vaikkei tšekki taipunut itseltäni kuin tervehtimisen ja kiitoksen osalta, eikä konstaapelin englantikaan ollut juurikaan sen vahvempaa.”